Maaliskuun leudot päivät ovat hyvää aikaa leikata nuoria omenapuita ennen kuin lehdet puhkeavat. Viime sunnuntaina aloitin pihalla kasvavan juurivesaomenapuun muotoilun, sillä se on saanut vapaasti kasvaa juurivesapuskan osana eikä ollut ideaalin muotoinen. Viime kesänä karsiessani ylimääräiset juurivesat en uskaltanut vielä koskea jäljelle jäävään runkoon, koska juuristoa ajatellen olin tehnyt jo hyvin dramaattisen leikkauksen.
Ajattelin aloittaa puun muotoilun varovasti, mutta löysin itseni tekemästä isompaa muotoilua silläkin riskillä, että loppukesästä karsitaan vesiversoja eli suoraan ylöspäin kasvavia uusia oksia, joihin kasvaa vain lehtiä. Puu oli vain sen verran korkea ja harva, eikä siinä ole edes selvää latvaversoa kiitos vapaasti kasvaneiden kilpalatvojen. Päädyinkin siihen, että pyrin puun kohdalla enemmän ’open vase’ tyyliseen puuhun, jossa ei siis kasvateta keskellä latvaa vaan oksat kasvavat ’vaasimaisesti’ jättäen keskustan ilmavaksi. Tällä tyylillä hedelmän tuotanto ei ole maksimissa, mutta poimiminen on helpompaa.
Tämä on ensimmäinen helmäpuu, jota koskaan leikkaan eli varsin paljon piti perehtyä aiheeseen mm. aihetta käsittelevän kirjan, artikkeleiden ja videoiden avulla. Koska kyseessä on juurivesasta kasvanut puu, jonka oli useampi läheinen jo viime kesänä kaatamassa, menetys ei ole suuri, jos tämän joutuu kaatamaan vielä lähitulevaisuudessa. Näen asian niin, että voin vain voittaa, koska saan joko nopeasti kohtuu kauniin satoikäisen puun tai sitten vapautuu paikka joko ruukussa kasvavalle puulle tai pensaalle.
Aloitin leikkauksen selvistä tapauksista eli oksista, joilla oli selvästi liian jyrkkä oksakulma ja trimmasin alempien oksien pituutta, jotta ne eivät karkaa oman pihan ulkopuolelle. Sen jälkeen leikkasin puun sisään kasvavia oksia ja lyhensin pituutta muista oksista, joihin yletin.
Alkuperäinen porrasjakkara, käsisaha ja pienet oksasakset yhdistelmä ei riittänyt korkeimpien oksien leikkaukseen, joten tie vei työkalukaupoille ja matkaan tarttui järeämmät oksasakset. Maanantaina oli liian sateinen päivä leikata, joten leikkaus jatkui tiistaina vihdoin auringonpaisteessa. Katkaisin molemmat latvat vielä puusta ja trimmasin vuosikasvua oksien kärjistä ja viimeistelin vielä tarkastelun jälkeen alemmat oksat sopivalle korkeudelle latvoihin nähden.
Leikkauksen jälki on toki amatööri asialla ensimmäistä kertaa yhdistettynä vapaasti kasvaneeseen juurivesaan, mutta omasta mielestäni puu on nyt huomattavasti esteettisempi ja sopivamman kokoinen pieneen pihaan. Hiukan jännitän kuinka voimakkaasti uusi kasvu on vesiversoja, mutta puu oli sen mallinen, että pienellä varovaisella leikkauksella ei olisi moneen vuoteen kovin kummoinen. Älkää siis ottako mallia ainakaan ennen kuin näette, kuinka tämän kanssa käy. Hoidetun puun kanssa toivottavasti ei edes näin dramaattisesti tarvitse koskaan leikata. Seuraavina vuosina leikkaaminen on toivottavasti hyvin maltillista tähän verrattuna.
Olen viime aikoina nähnyt paljon artikkeleita ja sosiaalisen median julkaisuja puiden ja pensaiden oksien hyötämisestä, joten toin osan leikatuista oksista sisälle maljakkoon. Josko näin pääsisi nauttimaan tuoreista lehdistä ja omenapuun kukista sisällä ennen kuin ulkona sipulikukat jaksavat aloittaa kukintansa.
Näin muutaman päivän jälkeen silmut pullistelevat jo lupaavasti eli toivottavasti pian pääsen päivittelemään kuvia kukkivista oksista.
Ruukkupuutarha 
Jätä kommentti